Työehdot

Työaikalakia sovelletaan työsopimuslain mukaisissa työsopimuksissa. Työajaksi lasketaan kaikki ne hetket, jotka työntekijä käyttää työntekemiseen tai on työnantajan käytettävissä. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi. (Työaikalaki)

Työaikalain päivittyessä on lakiin tuotu neljä erilaista työaikamallia.

• Säännöllinen työaika
• Liukuva työaika
• Joustotyöaika
• Työaikapankki

Säännöllinen työaika:

Työaikalain kolmannessa luvussa käsitellään säännöllisen työajan määritelmiä. Normaalin säännöllisen työajan maksimi on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Säännöllinen työaika voidaan järjestää vuorotyöksi tai se voidaan järjestää jaksotyöaikana tietyillä ennakkoon määritellyillä aloilla.

Säännöllinen työaika on mahdollista ylittää. Työaikalain 5 luku 16 momentti käsittelee lisä- ja ylitöiden tekemistä. Lisä- ja ylitöiden tekeminen ei ole mahdollista, jos työnantaja ei ole tätä tehnyt mahdolliseksi ja tarjonnut ylitöitä. Normaalia säännöllistä kahdeksan tunnin työaikaa tehdessä, kaikki tämän ylittävä työ on ylityötä. Ylitöiden tekemiseen tarvitaan myös työntekijän suostumus, eli työnantaja ei voi pakottaa tekemään ylitöitä normaalin työajan lisäksi. Keskimääräistä säännöllistä työaikaa käytettäessä vuorokautista ylityötä on työ, jota tehdään työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi. Viikoittaista ylityötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole vuorokautista ylityötä. Jos keskimääräisen työajan on sovittu tasoittuvan alle 40 tuntiin viikossa, säännöllisen työajan lisäksi tehty työ on kuitenkin lisätyötä 40 viikkotuntiin saakka. Maksimissaan ylitöitä on mahdollista tehdä 48 tuntia viikossa neljän kuukauden tasoittumisjakson aikana. (Työaikalaki)

Liukuva työaika:

Työnantaja ja työntekijä saavat 5 §:n 1 momentista sekä työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta. Sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin:

1) yhdenjaksoisesta kiinteästä työajasta;

2) työajan vuorokautisesta liukumarajasta ja liukuma-ajan sijoittamisesta;

3) lepoaikojen sijoittamisesta;

4) säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä.

(Työaikalaki)

Joustotyöaika:

Työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin:

1) päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa;

2) viikkolevon sijoittamisesta;

3) mahdollisesta kiinteästä työajasta, ei kuitenkaan sen sijoittumisesta kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle;

4) sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen.

(Työaikalaki)

Työaikapankki:

Työaikapankilla tarkoitetaan tässä laissa työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa.

Työntekijän kutakin kertaa varten tai määrätyksi lyhyehköksi määräajaksi antamalla suostumuksella työaikapankkiin voidaan siirtää:

1) lisä- ja ylityötunteja;

2) liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana;

3) lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Työaikapankkiin ei kuitenkaan saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia.

(Työaikalaki)

Vuosilomalaki

Mikäli työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Tämän jälkeen työsuhteen kestettyä yhtäjaksoisesti yli vuoden, on työntekijällä oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää jokaiselta lomanmääräytymiskuukaudelta. (Vuosilomalaki)

Täysi lomanmääräytymiskuukausi määritellään laissa kalenterikuukaudeksi, jolloin työntekijälle on kertynyt vähintään 14 työssäolopäivää tai 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua työssäolon veroista päivää. Jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, että hänelle ei tästä syystä kerry ainoatakaan 14 työssäolopäivää sisältävää kalenterikuukautta tai vain osa kalenterikuukausista sisältää 14 työssäolopäivää, täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia.

Työntekijän kannalta olennainen osa on tietenkin kesäloma ja sen pituus. Vuosilomasta pääosa käytetään kesäkuukausina. Alle vuoden kestäneessä työsuhteessa kerrytetyt lomat pidetään kesällä ja yli vuoden kestäneessä työsuhteessa kahden ja puolen arkipäivän kertymällä työntekijällä on pidettävänä myös talvella niin sanottu talvilomaviikko.

Vuosiloman ajalta työntekijällä on oikeus saada vähintään keskimääräinen palkkansa, kuten vuosilomalain 3 luvussa 9 momentissa määritellään. Keskimääräisen palkan lisäksi työntekijä on oikeutettu saamaan lomakorvauksena 9 prosenttia tai, jos työsuhde on jatkunut lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden, 11,5 prosenttia hänelle lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä tai lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. (Vuosilomalaki)

Lähteet: 

Työaikalaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190872#L3

Vuosilomalaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050162